Käväisin Seinäjoen käsityömessuilla taas vuoden tauon jälkeen.
Edelliskerrasta, vuodelta 2016 onkin mieleenpainuvat muistot. Olin silloin viimeisilläni raskaana, laskettu aika oli jo mennyt ylikin ja olin ohimennen maininnut puoliksi vitsinä, puoliksi tosissani haluavani ehtiä kiertää vielä käsityömessut, jonka jälkeen olisin valmis synnyttämään.
Arvaatteko kuinka kävi? Lähdin ystäväni kanssa messuille. Taisin mainita hänelle, että on taas yöllä supistellut ja hän vähän tuumaili, jaksanko lähteä mukaan.
Kiertelimme messut kaikessa rauhassa, supistelut jatkuivat epäsäännöllisinä mutta muuttuivat jossain vaiheessa säännölliseksi. En silti pitänyt kiirettä, koska kivut olivat hyvin vähäisiä. Ystäväni välillä kyseli jaksanko nyt ihan varmasti.
Pääsimme kotiin ja muutaman tunnin kuluttua lähdettiinkin isännän kanssa sitten takaisin Seinäjoelle. Lapsi syntyi illalla, oli toteuttanut äidin toiveen päästä messuilemaan.
Tänä vuonna lähdin katselemaan josko löytäisin jotain uusia ideoita käsityömessuilta.
Täytyy kyllä sanoa, että ne jäi löytymättä mutta lähes perinteeksi on muodostunut kantaa messuilta kotiin pussillinen puupalikoita, jotka ovat jätteitä käsityöntekijälle mutta mahtavia lapsille leikkeihin.
Lapset kaatavat pussin innoissaan lattialle ja siitä se ideointi lähtee liikkeelle.
Edelliskerrasta, vuodelta 2016 onkin mieleenpainuvat muistot. Olin silloin viimeisilläni raskaana, laskettu aika oli jo mennyt ylikin ja olin ohimennen maininnut puoliksi vitsinä, puoliksi tosissani haluavani ehtiä kiertää vielä käsityömessut, jonka jälkeen olisin valmis synnyttämään.
Arvaatteko kuinka kävi? Lähdin ystäväni kanssa messuille. Taisin mainita hänelle, että on taas yöllä supistellut ja hän vähän tuumaili, jaksanko lähteä mukaan.
Kiertelimme messut kaikessa rauhassa, supistelut jatkuivat epäsäännöllisinä mutta muuttuivat jossain vaiheessa säännölliseksi. En silti pitänyt kiirettä, koska kivut olivat hyvin vähäisiä. Ystäväni välillä kyseli jaksanko nyt ihan varmasti.
Pääsimme kotiin ja muutaman tunnin kuluttua lähdettiinkin isännän kanssa sitten takaisin Seinäjoelle. Lapsi syntyi illalla, oli toteuttanut äidin toiveen päästä messuilemaan.
Tänä vuonna lähdin katselemaan josko löytäisin jotain uusia ideoita käsityömessuilta.
Täytyy kyllä sanoa, että ne jäi löytymättä mutta lähes perinteeksi on muodostunut kantaa messuilta kotiin pussillinen puupalikoita, jotka ovat jätteitä käsityöntekijälle mutta mahtavia lapsille leikkeihin.
Lapset kaatavat pussin innoissaan lattialle ja siitä se ideointi lähtee liikkeelle.
 |
| Tässä tämä käsityömessukaveri, nyt jo kaksivuotias. |
