Talon historiaa



Talon ensimmäinen isäntä, Juho Jaakko Rajala (2.4.1888- 1954) perusti kotitilasta saamalleen osuudelle oman taloutensa. Asuinrakennus on rakennettu v. 1922. Se käsitti alunperin kolme kamaria ja tuvan sekä porstuan.
Talousrakennus on vuodelta 1923.
Emäntänä talossa toimi vuoden verran sisarensa Martta, sen jälkeen Juho avioitui Hilma Sofia Kuuppelomäen ( 18.4.1899- 1975) kanssa.
Juho viljeli innolla tilaansa ja ajan mittaan kaksinkertaisti sen pinta-alan ostamalla lisämaita.

Talossa tehtiin hyvää työtä karjanhoidon ja -jalostuksen alalla. Tilalla kasvatettu LSK- karja sai muun muassa ensimmäisen palkinnon Vaasa-lehden v. 1945 järjestämässä karjakilpailussa.

Isäntä osallistui varsin laajasti yhteiskunnalliseen toimintaan.
1920- luvulla hänet valittiin paloapuyhdistyksen esimieheksi.
Yli 30 vuotta hän ehti toimia myös vaivaishoitolautakunnan puheenjohtajana ja kunnalliskodin esimiehenä; alkuvuosina työhön kuului myös vaivaishoitojyvästön ylläpito. Avustuksia haettiin Rajalasta. On kerrottu asiakkaiden tulleen aamulla hyvissä ajoin tuvan penkille istuskelemaan. Kukin vuorollaan kävi Juho Rajalan puheilla pihan puoleisessa huoneessa, eli nykyisessä keittiössä. Siellä oli pieni kassakaappi, jossa oli niukasti jaettavaa.
Osuuskaupan hallintoneuvoston puheenjohtajana vierähti 25 vuotta, kunnansairaalan johtokunnassa 27 vuotta ja Jalasjärven kirkonkylän osuusmeijerin hallituksessa saman verran. Juho oli myös jäsenenä kunnanvaltuustossa. Näistä ansioista maalaiskuntien liitto myönsi hänelle v.1948 hopeisen ansiomerkin.

Työt Rajalassa piti tehdä todella tarkasti. Jalasjärvellä on jopa ollut sanonta, että tehdään asiat rajalaasesti. Sillä on tarkoitettu, että asiat tehdään todella nuukasti ja tarkasti.

 Samassa huoneessa, josta avustuksia jaettiin, oli myös isompi kassakaappi, joka kuului paloapuyhdistykselle ( nyk. Lähivakuutus), jonka johtajana toimi ensin Juho Rajala ja sittemmin poikansa Mauno Rajala (1931-1998).

Talon pohjoispäähän rakennettiin 1954 keittiö ja huone "syytinkiasunnoksi" vanhalle parille, mutta kun Juho Rajala kuoli jo vuonna 1954, joten asuntoa ei koskaan käytetty erillisenä kaksiona. Taloon Mauno Rajalan puolisoksi ja emännäksi tuli Aino- Maija Rajala ( os. Majakangas) . Hilma eli elämää muiden mukana, eikä koskaan esimerkiksi tehnyt ruokaa vain itselleen toisessa päässä taloa, omalla puolellaan. Usein kun Aino-Maija oli aamulla navetassa, oli Hilma tehnyt leipätaikinan ja leiponut leivät. Aino-Maijan tehtävä oli paistaa leivät.

1960- luvun lopussa rakennukseen asennettiin keskuslämmitys ja rakennettiin wc, sauna, pesutilat, pannuhuone, puusuoja ja kellari.

Navetassa oli nautakarjaa 1970- luvun alkuvuosiin saakka ja sen jälkeen vielä kanoja muutamia vuosia.

Pihan reunassa oleva maakellari oli niin toimiva, että siellä säilytettiin useana talvena monen kyläläisenkin perunoita.

Pihassa olevan kaivon vesi on hyvälaatuista ja sitä käytettiin talousvetenä vielä 2000- luvun alussa.

Talo siirtyi kunnan omistukseen 2003, jonka jälkeen talossa on ollut useita eri vuokralaisia. Kunta laittoi talon myyntiin 2011, jolloin talo siirtyi omistukseeni.

Talon aikaisempaa historiaa olen saanut kiitettävästi aikaisemmilta asukkailta ja tämäkin kirjoitus on kooste saamistani tiedoista.

Mielenkiinnolla ottaisimme vastaan talon historiasta tietoja, pieniäkin tiedon tai huhun jyväsiä.